Entä jos?

Kaikilla meillä tulee joskus kysymys mieleen joka kuuluu: Entä jos?

Yleensä aina on se hetki, kun rupeaa miettimään Entä jos asiat olisivat menneet toisin, Entä jos olisin sanonut toisella tavalla asian. Minullakin tulee tämä Entä jos kysymys monesti mieleeni.

Entä jos en olisi saanut Lumia 16-vuotiaana, olisin varmasti ollut 9.lk jälkeen vaihto-oppilaana Australiassa. Olisin ollut Australiassa sen takia, että sukulainen asuu siellä perheineen ja Australia on aivan mahtava maa. Olimme siellä 2009 vuonna kuukauden vanhempieni kanssa. En uskoisi, että tällä hetkellä kirjoitan blogia ja puran tuntemuksiani siihen.

Entä jos Ukkini ei olisi kuollut 15-vuotta sitten, millaista elämäni olisi nyt? Olisivatko asiat menneet eri tavalla kuin ne nytten ovat.

Entä jos en olisi töissä ja opiskelisi Merkonomiksi nyt? En usko, että elämäni olisi helppoa silloinkaan, jos olisin vain kotona. Minä kun en halua olla vain kotona. Minä haluan luoda uraa & tulevaisuutta minun lastani varten. En halua tähdätä liian matalalle.

Asioita on varmasti joita miettii & jotka kaduttaa, mutta kannattaa tarttua hetkeen ja elää siinä mitä nyt on. Liian paljon ei pidä miettiä asioita, koska niitä ei voi muuttaa eikä niihin pysty enää vaikuttamaan. Olen onnellinen tässä ja nyt ! En vaihtaisi tätä elämää mihinkään muuhun elämään.

Syömiskäyttäytyminen

Millainen on syömiskäyttäymisemme ?

Syömmekö tuoretta ruokaa vai eineksiä ? Jokainen ihminen syö eritavalla, jokaisella on erilaiset tottumukset. Tottakai mahdollisimman vähän eineksiä ruuassa olisi paras ratkaisu, mutta välillä sortuu siihen valmiiseen ja helppoon ruokaan.

Itselläni on diagnosoitu Ärtyvän suolen-oireyhtymä, jonka kanssa elämä ei ole aina helppoa. On paljon asioita joita en voi syödä. Listaan kuuluukin vehnä, pasta, peruna ja monesti myöskin lisäaineet aiheuttavat pahaa oloa. Elämä on välillä sen takia todella vaikeaa, koska joudun syömään niin eritavalla kuin ennen. Diagnoosi tuli tammikuussa. Mutta oireilua on kestänyt jo yli vuoden.

Tämän takia suhteeni ruokaan on muuttunutkin hyvin rajusti. Tammikuusta lähtien en uskaltanut syödä hirveästi mitään, koska maha tuli kipeäksi ja turposi. Sitä onkin jatkunut pitkään. Suhde ruokaan on hyvin vaikea. Onneksi ravitsemusterapeutti on tässä kuussa, jolta varmasti saan hyviä neuvoja ja ohjeita, mikä on minulle se hyvä & turvallinen ruokavalio.

Nyt olenkin ruvennut taas pitämään itsestäni huolta. Ruvennut syömään taas aamupalaa ja yrittämään elämään terveellisesti. Sen takia olen ruvennut käymään salillakin. Vaikeata on se etten voi aina syödä samaa ruokaa kuin tytär. Tyttärelle laitan "normaalia" ruokaa kuitenkin aina ja itselle joutuu miettimään tarkkaan omansa. Olisi ihanaa taas syödä yhdessä samaa kotiruokaa kuin ennen.


I want to live healthy and be well ! <3

 

Sinä päätät kuinka elät !

A Beautiful Body- Haaste

Haaste heitetty kehään ja nyt päivän miettiessä uskallaudun mukaan.

 Minä olen yleensä peitellyt vartaloani, hävennyt näyttää sitä. Laihdutuksen jälkeen on ollut vaikea sitä silti ottaa omakseen. Mutta nyt paljastan oman vartaloni, sen mitä olen ja miksi olen tullut.. Olen tullut äidiksi 3-vuotta sitten ja rakastan olla äiti ! Minulla on ihana tytär, jota rakastan ylitse kaiken.

 Minulla on nahkaa ja arpia, mutta voin silti olla kaunis. Jokainen ihminen on kaunis, ja ulkonäkö painaa liian paljon tässä maailmassa.

Ulkonäkö paineet ne on minulla, melkein kaikilla. Olen laihtunut paljon ja haluan elää hyvin & terveellisesti.

 Olen ylpeä siitä mitä olen, olen äiti !
Sellaista asiaa on turha hävetä. Lapset tuovat elämään merkitystä.

Iloa palautellen liikunnalla

 Aamu alkoi loistavasti. Heräsin puoli 7, kun Lumi jo rienti äitiä herättämään. Pakkohan se oli jo nousta, vaikka väsyttikin.

Laitoin Lumille lastenohjelman päälle ja rupesin itselleni keittämään aamukahvia, jotta heräisin.
Aamukahvi kanssa tunnetusti otin myös tietokoneen, jolla lueskelin uutiset samalla.

Syötiin tytön kanssa aamupalaa, Lumi rahkaa ja minä gluteenitontapuuroa kera turkkilaisen jukurtin ja mehukeiton.

Vein tytön hoitoon ja lähdin salille saamaan itseäni kuntoon. Aloitin eilen salilla käymisen, koska olen ajatellut että pakkohan minullakin on jokin harrastus oltava. Olen tykännytkin treenata itseäni. Haluaisin taas olla kunnossa ja kiinteyttää löysää nahkaani. Alkuhan tämä on, toivottavasti ei vain tyssäisi taas..

Salilla käyminen on ruvennut piristämään kummasti kuitenkin päivää, aamu lähtee hienosti käyntiin ja jaksaa paremmin. En ole ollut niin kauhean kiinnostunut aina liikunnasta. Vaikka harrastusta on ollutkin ennen, kansantanssia 6-vuotta ja myöskin lentopalloa. Joskus ollut myös karatea ja telinevoimistelua.

Kansantanssin lopetin, kun muutettiin eri paikkakunnalle ja en jaksanut sitä enää, kuitenkin vaativa harrastus. Olin tuolloin kyllä jo 12-vuotias. Lentopallo jäi myöskin paikkakunnan vaihdoksen takia, koska uudella paikkakunnalla ei ollut joukkuetta eikä mahdollista enää harrastaa.

Suhteeni liikuntaan muuttui osittain, kun rupesin odottamaan Lumia, tuolloin ikää oli mittarissa 15-vuotta ( nuori äiti kyllä). Osittain en jaksanut, vaan annoin itselleni luvan olla nyt vaan. Loppuraskaudessa rupesi supistelemaankin kun liikuin, niin se oli vaikeaa.

Lumi syntyi huhtikuussa 2010, 17 päivä. Synnytyksen jälkeen kävin vaaalla ja se näytti liikaa, mutten jaksanut välittää siitä. Päätös laihdutuksesta sai alkunsa Lumin ristiäisissä mummon kirjeestä, jossa oli 50e ja kehotus ruveta liikkumaan ja syömään oikein.

Aloitin laihduttamaan heinä-elokuussa, painoa oli tuolloin vielä 86kg. Joulukuuhun mennessä olin saanutkin jo paljon pois, olisiko paino ollut silloin n.66kg, johon se jumittui pitkäksi aikaa.
Tähän päivään mennessä olen laihtunut 36kg, paljonhan se on. Nyt siksi metsästän uutta iloa liikunnasta ja tervettä arkea.