A Beautiful Body- Haaste

Haaste heitetty kehään ja nyt päivän miettiessä uskallaudun mukaan.

 Minä olen yleensä peitellyt vartaloani, hävennyt näyttää sitä. Laihdutuksen jälkeen on ollut vaikea sitä silti ottaa omakseen. Mutta nyt paljastan oman vartaloni, sen mitä olen ja miksi olen tullut.. Olen tullut äidiksi 3-vuotta sitten ja rakastan olla äiti ! Minulla on ihana tytär, jota rakastan ylitse kaiken.

 Minulla on nahkaa ja arpia, mutta voin silti olla kaunis. Jokainen ihminen on kaunis, ja ulkonäkö painaa liian paljon tässä maailmassa.

Ulkonäkö paineet ne on minulla, melkein kaikilla. Olen laihtunut paljon ja haluan elää hyvin & terveellisesti.

 Olen ylpeä siitä mitä olen, olen äiti !
Sellaista asiaa on turha hävetä. Lapset tuovat elämään merkitystä.

Iloa palautellen liikunnalla

 Aamu alkoi loistavasti. Heräsin puoli 7, kun Lumi jo rienti äitiä herättämään. Pakkohan se oli jo nousta, vaikka väsyttikin.

Laitoin Lumille lastenohjelman päälle ja rupesin itselleni keittämään aamukahvia, jotta heräisin.
Aamukahvi kanssa tunnetusti otin myös tietokoneen, jolla lueskelin uutiset samalla.

Syötiin tytön kanssa aamupalaa, Lumi rahkaa ja minä gluteenitontapuuroa kera turkkilaisen jukurtin ja mehukeiton.

Vein tytön hoitoon ja lähdin salille saamaan itseäni kuntoon. Aloitin eilen salilla käymisen, koska olen ajatellut että pakkohan minullakin on jokin harrastus oltava. Olen tykännytkin treenata itseäni. Haluaisin taas olla kunnossa ja kiinteyttää löysää nahkaani. Alkuhan tämä on, toivottavasti ei vain tyssäisi taas..

Salilla käyminen on ruvennut piristämään kummasti kuitenkin päivää, aamu lähtee hienosti käyntiin ja jaksaa paremmin. En ole ollut niin kauhean kiinnostunut aina liikunnasta. Vaikka harrastusta on ollutkin ennen, kansantanssia 6-vuotta ja myöskin lentopalloa. Joskus ollut myös karatea ja telinevoimistelua.

Kansantanssin lopetin, kun muutettiin eri paikkakunnalle ja en jaksanut sitä enää, kuitenkin vaativa harrastus. Olin tuolloin kyllä jo 12-vuotias. Lentopallo jäi myöskin paikkakunnan vaihdoksen takia, koska uudella paikkakunnalla ei ollut joukkuetta eikä mahdollista enää harrastaa.

Suhteeni liikuntaan muuttui osittain, kun rupesin odottamaan Lumia, tuolloin ikää oli mittarissa 15-vuotta ( nuori äiti kyllä). Osittain en jaksanut, vaan annoin itselleni luvan olla nyt vaan. Loppuraskaudessa rupesi supistelemaankin kun liikuin, niin se oli vaikeaa.

Lumi syntyi huhtikuussa 2010, 17 päivä. Synnytyksen jälkeen kävin vaaalla ja se näytti liikaa, mutten jaksanut välittää siitä. Päätös laihdutuksesta sai alkunsa Lumin ristiäisissä mummon kirjeestä, jossa oli 50e ja kehotus ruveta liikkumaan ja syömään oikein.

Aloitin laihduttamaan heinä-elokuussa, painoa oli tuolloin vielä 86kg. Joulukuuhun mennessä olin saanutkin jo paljon pois, olisiko paino ollut silloin n.66kg, johon se jumittui pitkäksi aikaa.
Tähän päivään mennessä olen laihtunut 36kg, paljonhan se on. Nyt siksi metsästän uutta iloa liikunnasta ja tervettä arkea.